Koko pitkän ikäni olen ollut joulun aikaan kireä ja huolestunut. Onko kaikki hanskassa? Mitä puuttuu? Mihin vielä pitää venyä? Mikä hitto unohtui?
Ja vielä: miksi lapset riitelee? Kukaan ei auta. Pahus!!
Jokaisesta joulusta on kuitenkin selvitty. Jos ei hyvin, niin melko hyvin kuitenkin.
Tänä vuonna, eka kerta, pääsin valmiiseen pöytään. Jippii! Ainoastaan hieman kalaherkkuja vein. Vastuu kuitenkin on rankka juttu , vaikka muutkin auttaisivatkin. Toki niin tekevät ja tekivät.
Tämän kiitollisuuden tunteen kruunaa se tosiasia, että exmieheni vaimo halusi kestitä myös minua.
Oli pieniä tähtisilmiä, viliseviä jalkoja, mustia tassuja, hyvää mieltä ja yhdessä oloa.
Elämäni joulu!
