On aikaa, kun sovin tapaamisesta tutun kanssa. Olemme vuosien mittaan muuttuneet, ymmärtäneet toisiamme väärinkin. Puolet meidän kaikkien tulkinnoista on vääriä.Puhuimme elokuviin menosta.. Löytyi sopiva lauantai. Kuitenkin eläkeläiset ne kiireisiä on!. Meillä molemmilla oli puuhaa; jos ei sukan kutomista tai keinutuolissa kiikkumista, niin tärkeää kuitenkin.
Kunnon hoitaminen on yksi tärkeimmistä hommista. Jotkut eivät muuta teekään kuin suorira jumppaa, hiihtolenkkejä, pöyräilyä, avantouintia jne. Toiset vain meinaavat lähteä ja kasvavat kiireesti henkisellä tasolla.
Hoidin eilen kahta villikkopoikaa, lastenlastani. Ei siinä elokuvia mietitä! Raivataan ruokaa, roskia, lattialle unohtuneita esineitä, jaetaan mukamas oikeutta.
Vasta illalla lähetin sähköpostiviestin tutulleni. Ehdotin 4. elokuvaa. Olen käynyt aika monessa talven mittaan.
Kaveristani ei kuulunut mitään. Ihmettelin. Mikä on? Ei vielä kello 13. Etsin puhelinnumeron. en löytänyt. Ei luettelossakaan. Soitin 020202.
Ei vastaa...
Lopulta tuttuni kello 13.40 soittaa. Oli ollut jumpassa ja avannossa. Ajatteli tapaamisemme peruuntuneen.. Seuraava mahdollinen aika on maaliskuussa. Hyvä niin. Saimme puhelimessa asiat kai juteltua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti